Onni on oma villavuori

Ensimmäiset Rönnivillat saapuivat kehräämöltä marraskuun alussa. Voi sitä innon ja onnen määrää, kun kävin noutamassa paketit Matkahuollosta ja levitin koko vuoren lankaa työhuoneen lattialle. Lankaa tuli kolmessa värissä: luonnonmustaa, vaalean harmaata ja pehmeän ruskeaa. Ruskeaa kaikkein vähiten, sillä ruskeita lampaita on toistaiseksi vain yksi.

Ihan ensin langat pitää kevyesti pestä. Käytännössä se menee niin, että sidon jokaisen vyyhdin huolella neljällä langalla, jotta ne eivät mene pesussa solmuun tai takkuun. Sitten lasken isoon paljuun kädenlämpöistä vettä (maks. 40°C) ja upotan 10-15 vyyhtiä kerrallaan kylpyyn. Annan vyyhtien liota hetken ja painelen sekä huljuttelen niitä sitten vielä tovin. Vyyhti kerrallaan nostetaan kylvystä, puristellaan varovasti ylimääräiset vedet pois ja ripustetaan kuivumaan. Kotona kuivaan langat lämpimässä saunassa. Hellä pesu irrottaa lian, mutta säästää luontaisen lanoliinin, mikä taas tekee langasta pehmeää ja kosteudenkestävää.

Miksi langat pestään? No, ämpärikuva kertoo vastauksen. Kehräämöllä villoja ei pestä, eli langassakin on sitten kaikki sama lika, mikä puoli vuotta lampaan yllä olleessa villassa. Siksi pestään.

Kuivat vyyhdit kiepautan uudelleen nippuun ja kiinnitän kuhunkin vyötteen. Hieman hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa käsityötä, mutta ehdottomasti sen arvoista.

Oma villalanka vaan on niin täydellisen ihanaa.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *